Pohjois-Amerikasta rantautunut tuoksukki pidentää siitepölykautta Euroopassa

Pohjois-Amerikasta 1800-luvulla Eurooppaan rantautunut tuoksukki (Ambrosia artemisiifolia) on levinnyt voimakkaasti mantereellamme viimeisten vuosisatojen aikana. Tuoksukin siitepöly on erittäin allergisoivaa ja se voi aiheuttaa herkille yksilöille pahoja reaktioita. Tuoksukki kukkii muista siitepölyallergiaa aiheuttavista kasveista poiketen elokuun ja lokakuun välillä, mikä pidentää siitepölykautta tuntuvasti.

Esimerkiksi Saksassa viidennes väestöstä kärsii heinänuhasta, mutta vielä ei tiedetä kuinka moni heistä saa oireita tuoksukin siitepölystä. Unkarin maaseutu on tuoksukin peittämää ja siellä puolet heinänuhaa potevista potilaista saattaa olla herkistynyt kasvin siitepölylle. Jos kasvi jatkaa leviämistä Saksassa sen arvioidaan vaikuttavan suoraan kymmeneen prosenttiin maan väestöstä. Tuoksukkia tavataan myös Suomessa.

Lähde: http://www.en.uni-muenchen.de

Kokeiltua: Oheislaitteiden liittäminen älypuhelimeen

Symbian Belle -käyttöjärjestelmäisessä Nokia N8:ssa on kattavat liitännät. Micro-A-tyypin USB-liittimeen saa kytkettyä muun muassa näppäimistön, hiiren ja muistitikun. HDMI Mini-liittimen avulla kuvan saa TV-ruudulle.

Muistitikun liittäminen puhelimeen toimii jouhevasti. Erikseen asennettuina perinteinen langallinen näppäimistö ja langaton hiiri toimivat myös ihan hyvin. Minikokoisen langattoman näppäimistö- ja hiiriyhdistelmän kanssa puhelimen käyttö takkuaa. Voi olla ettei puhelin kovin hyvin tue useampaa USB-laitetta kerralla, erillistä USB-keskitintä se ei ainakaan kelpuuta. Puhelimen liittäminen HDMI:n kautta TV:seen sujuu mallikkaasti.

Erillinen näppäimistö voi olla kätevä apu vaikkapa sähköpostien kirjoittamisessa ja hiiri esiteltäessä puhelimen media- tai karttasisältöä TV:n kautta suuremmalle yleisölle. Muistitikun kautta tärkeät tiedostot saa puhelimelta mukaan todella vaivattomasti.

Mustesuihkuteknologialla tulostettava laser

Nykyisin useimmat laserit valmistetaan piikiekokelle samantapaisella kalliilla menetelmällä kuin mikroprosessorit. Nyt tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jolla laser voidaan tulostaa mille tahansa pinnalle hyödyntämällä arkista mustesuihkuteknologiaa.

Uuden menetelmän laser perustuu kiraalinemaattisiin nestekiteisiin, LCD-näytöissä käytetään samankaltaista materiaalia. Materiaali voidaan stimuloida tuottamaan laseremissio.

Nestekidemolekyylien kierteinen rakenne voi oikein järjestäytyneenä toimia resonanttina optisena kaviteettina, joka on jokaisessa laserissa tarvittava komponentti. Fluoresoivan väriaineen lisäämisen jälkeen kaviteetti voidaan optisesti virittää tuottamaan laservaloa.

Nestekideteknologiaan perustuvia menetelmiä on jo ennestäänkin olemassa, mutta ne ovat monivaiheisia, vaativat puhdashuoneen ja substraatit rajoittuvat lähinnä lasiin ja piihin. Cambridgen yliopiston tutkijoiden kehittämällä menetelmä voidaan nestekidemolekyylit kohdistaa ja tuottaa monivärinen laserrivistö tulostamalla.

Tutkijat ovat tulostaneet kustomoidulla mustesuihkujärjestelmällä satoja pieniä pisteitä nestekidemateriaalia substraatille, joka on päällystetty märällä polymeeriliuoskerroksella. Kun polymeeriliuos kuivuu, kemiallisten vuorovaikutusten ja mekaanisen stressin vaikutuksesta nestekidemolekyylit kohdistavat ja kääntävät tulostetut pisteet yksittäisiksi lasereiksi.

Tutkijat uskovat että tällä yksinkertaisella prosessilla laser voidaan muodostaa teoriassa mille tahansa pinnalle, jäykälle tai taipuisalle. Menetelmää voidaan mahdollisesti hyödyntää jo olemassa olevilla tulostus- ja painolaitteistoilla. Uudella laserilla on monia käyttökohteita, kuten korkean resoluution lasernäytöissä ja ”laboraatorio sirulla”-tyyppisissä sovelluksissa.

Lähde: http://www.cam.ac.uk

Suolaista maaperää sietävät viljelykasvit

Hollantilaisilla Waddenin saarilla on meneillään projekti, jolla selvitetään liettyneen maan viljelymahdollisuudet. Päämääränä on löytää suolaa kestäviä viljelykasveja ja tutkia niiden sietämiä suolapitoisuuksia.

Liettyvä viljelyskelpoinen maa on maailmanlaajuinen ongelma. Yksistään Afrikassa on 70 miljoonaa hehtaaria liettynyttä maata. Intensiiviseen viljelyyn käytetty maa muuttuu suolaiseksi. Lopulta suolapitoisuuden kasvaessa voi käydä niin etteivät tavanomaiset viljelyskasvit enää menesty.

Ongelmaan haetaan ratkaisua suolaa sietävistä viljelykasveista. Tutkittavia kasveja ovat merikaali, rantajuurikas, ohra, ympärivuotinen hietasinappi ja peltosaunio. Eri kasvien suolan sietokyky on tarkoitus selvittää. Eri suolapitoisuuksissa kasvaneiden kasvien aineenvaihduntatuotteet määritetään, koska lieteviljely voi vaikuttaa niiden rakenteeseen. Tutkijat selvittävät onko kasveissa terveysriskin aiheuttavia yhdisteitä. Lisäksi kasveista etsitään myös terveyttä edistäviä yhdisteitä.

Lähde: http://www.wur.nl

Kloonatuista reseptoreista uusi hoitomuoto rinta- ja eturauhassyöpään

Uppsalan yliopiston tutkijat ovat kloonanneet T-solureseptorin, joka sitoutuu eturauhas- ja rintasyöpään liittyvään antigeeniin. T-soluilla, jotka ovat varustettu T-solureseptorilla, on kyky tuhota eturauhas- ja rintasyöpäsoluja.

Geneettisesti muokattujen T-solujen on osoitettu olevan erittäin tehokkaita tiettyjen pitkälle edenneiden syöpien hoidossa. Potilaalta eristetään omia T-soluja, jotka varustetaan syöpäsolun antigeenin tunnistavalla reseptorilla. T-soluja kasvatetaan erityisessä puhdashuoneessa, minkä jälkeen ne annetaan potilaalle. Kun solut päätyvät elimistöön, ne etsiytyvät yksittäisiin kasvainetäpesäkkeisiin ja tuhoavat ne.

Lähde: http://www.uu.se/

Levästä biosynteettistä metaania

Levästä voidaan valmistaa metaania EPFL:ssä ja Paul Scherrer Instituutissa kehitetyllä teknologialla. Fotobioreaktorissa kasvatettu leväbiomassa muutetaan SunCHem-nimisellä katalyyttisellä hydrotermisella kaasutuksella metaaniksi.

Menetelmällä on monia hyviä puolia. Levänkasvatus kuluttaa ilmakehän hiilidioksidia. Levä kasvaa muuta biomassaa huomattavasti nopeammin ja se voi tuottaa 30-55 tonnia kuiva-ainetta hehtaaria kohden, mikä on viidestä kymmeneen kertaan enemmän mitä maissista, soijasta tai sokeriruo’osta saadaan. Levää voidaan viljellä ilman multaa, yksinkertaisesti auringolle altistetuissa bioreaktoreissa. Levä ei siis tarvitse hedelmällistä maaperää, joka voidaan säästää ruuan tuotantoon.

Laitteisto ei tarvitse liuottimia, vaan pelkkä vesi riittää. Vedelläkään ei ole suurempia laatuvaatimuksia. Levän tarvitsemat ravinteet kuten fosfori voidaan kierrättää järjestelmässä, mikä on tärkeää koska fosforivarannot ovat rajalliset.

Vaikka menetelmän ympäristöön kohdistuva vaikutus on vähäinen, saanto on valtava. Jopa 60-70 prosenttia fotobioreaktoreissa tuotetusta biomassan energiasta saadaan käyttöön metaanin muodossa.

Lähde: http://actu.epfl.ch

Omega-3-rasvahapot voivat edistää lukutaitoa

Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan päivittäinen omega-3-rasvahappolisä (dokosaheksaeenihappo eli DHA) voi edistää alakouluikäisten lasten lukutaitoa. Rasvahappolisä paransi eniten heikosti lukemisesta suoriutuneiden lasten oppimista ja auttoi heitä saavuttamaan vertaisryhmänsä. Keskivertolukijat eivät juurikaan hyötyneet rasvahappolisästä.

Lähde: http://www.ox.ac.uk

Syanidin aiheuttamaan savumyrkytykseen uusi diagnoosimenetelmä

Savumyrkytyksen voi aiheuttaa lukuisat eri tekijät mukaan lukien syanidit, syaanivetyhapon suolat. Syanidimyrkytyksen saaneen uhrin nopea diagnoosi ja hoito on elintärkeää, minkä vuoksi onkin hämmästyttävää ettei hätätilanteisiin ole syaniditestiä saatavilla. Nyt Zürichin yliopiston kemistit ovatkin kehittäneet nopean ja luotettavan menetelmän, jolla syanidi on havaittavissa verestä alle kahdessa minuutissa.

Syanidimyrkytyksen aiheuttaa pääasiassa palon aikainen savun hengittäminen suljetussa tilassa. Syanidit, syaanivedyn suolat, estävät soluhengityksen, mistä voi seurata kooma tai kuolema. Onnistunut hoito vaatii nopean syanidin vastamyrkyn antamisen. Aikaisemmin syanidin havaitseminen verestä on kestänyt kaksi tuntia ja se on voitu tehdä vain laboratoriossa, minkä vuoksi vanha menetelmä ei sovi ensihoitajien käyttöön. Diagnoosi vastamyrkyn antamiseksi on täytynyt tehdä olettamuksien pohjalta. Zürichin yliopiston kemistit ovat onnistuneet havaitsemaan syanidin verestä kahdessa minuutissa ilman laboratoriolaitteistoja. Kemistit Christine Männel-Croisé ja Felix Zelder ovat yhdistäneet syanidiväritestin uuttomenetelmän kanssa.

Veren syanidi havaitaan kaksivaiheisella menetelmällä. Ensimmäisessä vaiheessa kobolttipohjainen kemosensori lisätään verinäytteeseen. Jos veressä on syanidia, se muodostaa kemosensorin kanssa violetin kompleksin. Seos puristetaan kiintokantajan sisältävän ruiskun läpi. Toisessa vaiheessa kiintokantajaa huuhdotaan vedellä veren poistamiseksi, jolloin jäljelle jää syanidin ja kemosensorin muodostama violetti kompleksi.

Lähde: http://www.mediadesk.uzh.ch