Aihearkisto: biologia

Ruostesiiven toukat ja muurahaiset ovat jo liikkeellä

Leskenlehti 25.3.2018
Muurahaiset 25.3.2018
Ruostesiiven toukka 25.3.2018

Varsinais-Suomessa oli 25.3.2018 sen verran aurinkoinen päivä, että muurahaiskeossa oli havaittavissa liikettä ja ruostesiiven (Phragmatobia fuliginosa) toukka oli lähtenyt ylittämään lämmennyttä pyörätietä. Leskenlehden (Tussilago farfara) kukka oli avautunut täyteen loistoonsa.

Varsinkin näin keväällä on hauska bongailla kaikenlaisia kasvi- ja eläinkunnan ensimmäisiä esiin ilmestyviä yksilöitä. Seuraavaksi on odotettavissa ensimmäiset havainnot sinivuokoista. Ilman edelleen lämmetessä tulevat muun muassa perhoset.

Käpytikalle maistuvat männynkävyt

Käpytikka (Dendrocopos major) söi useampia männynkäpyjä tammikuisena päivänä vuonna 2018 Varsinais-Suomessa. Tikalla näytti olevan erityinen puu käpyjen työstämistä varten. Puussa oli ura, jossa kävyt pysyivät hyvin paikallaan. Aina kun yksi männynkäpy oli syöty, haki tikka uuden kävyn toisesta puusta ja palasi tähän työkaluna toimivaan puuhun. Metsikössä oli satoja syötyjä käpyjä puun juurella.

Puutiaisten levinneisyys ja niiden kantamat taudinaiheuttajat selvitettiin

Puutiainen
Puutiainen

Suomessa järjestettiin 2015 puutiaisnäytekeräys joukkoistamispohjalta niin sanotun punkkipankin muodostamiseksi. Lähemmäs 20 000 Ixodes-sukuun kuuluvaa punkkia kerättiin. Tarkoituksena oli selvittää punkkien levinneisyys Suomessa ja niiden kantamat taudinaiheuttajat.

Punkit ovat tärkeimpiä zoonoosien (eli tartuntatautien, jotka leviävät ihmisten ja eläinten välillä) levittäjiä maailmanlaajuisesti. Suomessa borrelioosin eli Lymen taudin saa mikrobiologisesti varmennettuna noin 1900 ihmistä vuodessa, mutta todellisuudessa tartuntoja arvellaan olevan 6000–7000. Lisäksi puutiaisaivotulehduksen aiheuttavia TBE-virustartuntoja on varmennetusti vuosittain noin 40–60.

Kerätty aineisto paljastaa ensimmäistä kertaa siperianpuutiaisen (taigapunkki, Ixodes persulcatus) levinneisyyden maanlaajuisesti ja tavallisen puutiaisen (Ixodes ricinus) leviämisen kohti pohjoista. Näytteistä 80% oli lajia Ixodes ricinus. Suurin osa punkkinäytteistä oli peräisin Järvi-Suomesta ja rannikkoalueelta. Pohjoisin näyte on napapiirin takaa (67° N). Molempia punkkilajeja löytyy kerättyjen näytteiden perusteella pohjoisimmillaan sijaintiin 65° N asti, tosin näistä suurin osa oli siperianpuutiaisia. Ixodes ricinus on tasaisemmin asettuneena Etelä- ja Itä-Suomeen sekä rannikkoalueille. Ixodes persulcatus esiintyy kolmessa erillisessä rykelmässä: Pohjanlahdella, Itä-Suomessa ja keskellä Etelä-Suomea.

Molemmista lajeista koostuva 2038 punkin otos tutkittiin tarkemmin niiden kantamien patogeenien selvittämiseksi. Ixodes ricinus -näytteistä 14,2 % sisälsi Borrelia burgdorferi -bakteeria, kun taas vastaava luku Ixodes persulcatus -näytteille oli 19,8%. Borrelia miyamotoi -bakteeria löytyi eri puutiaislajeille edellä olevassa järjestyksessä 0,2 % ja 0,4%. TBE-virusta löytyi Ixodes ricinus -näytteistä 0,2 prosentista ja Ixodes persulcatus -näytteistä 3,0 prosentista.

Punkkien infektiotasoissa on suuria vaihteluja eri puolella maata. Esimerkiksi Lounais-Suomessa havaittiin vuonna 2015 Borrelia burgdorferi 23,5 prosentilla aikuisista puutiaisista (Ixodes ricinus), kun taas Helsingin puistoalueilla on raportoitu vuonna 1999 kyseistä bakteeria kantavan 55 prosenttia puutiaista.