Avainsana-arkisto: vesi

Geneettinen suoja arseenia vastaan

Evoluutio ei ole vain ohjannut ihmisen kehitystä miljoonien vuosien ajan, vaan sillä on myös vaikutuksensa nykyihmiseen. Tällaiseen tulokseen päästiin tutkimalla argentiinalaisen kylän asukkaita. Kylä sijaitsee Andeilla, jossa veden arseenipitoisuudet ovat korkeat.

Kyläläisten keskuudessa on tietty geenivariantti paljon yleisempi kuin muiden Etelä- tai Väli-Amerikasta syntyjään olevien. Geenivariantti mahdollistaa nopeamman ja vähemmän myrkyllisen arseeniaineenvaihdunnan.

Juomaveden korkeat arseenipitoisuudet yhdistetään useisiin terveysongelmiin. Monissa paikoissa korkeat arseenipitoisuudet ovat suhteellisen uusi ongelma, mutta Andeilla ihmiset ovat altistuneet arseenille vuosituhansia. Jopa 7000-vuotiailla muumioilla, jotka löytyivät Chilen pohjoisosasta, oli hyvin korkeat arseenipitoisuudet hiuksissa ja sisäelimissä.

Yli kaksi kolmasosaa argentiinalaisen kylän asukkaista kantaa geenivarianttia, joka kiihdyttää arseenin aineenvaihduntaa. Ihmisen evolutionaarisesta adaptaatiosta ympäristömyrkyille on hyvin vähän aikaisempaa tutkimusta. Myrkkyjen aineenvaihduntaan vaikuttavista geeneistä tiedetään olevan suuri määrä variantteja, joiden yleisyys tapaa vaihdella ympäri maailmaa. Eri populaatioiden välillä on siis eri adaptaatiota riippuen siitä mille myrkylle paikallisessa ympäristössä altistutaan.

Lähde: http://www.lunduniversity.lu.se

Täydellinen hiekkalinna

Hiekkalinnaa rakentavat lapset tietävät että hiekan joukkoon on lisättävä hieman vettä rakennelman sortumisen estämiseksi. Miksi näin on? Vesi muodostaa ikään kuin pieniä siltoja hiekanjyvästen välille, mikä kiinteyttää hiekkalinnan rakennetta. Tutkijat ovat osoittaneet että optimaalinen veden määrä on hyvin pieni, vain muutamia prosentteja. Jos käytetään optimaalista vesikonsentraatiota, voidaan rakentaa jopa viisi metriä korkea hiekkalinna.

Lähde: http://www.english.uva.nl

Auringonvalon ja ilman avulla tuotetaan steriiliä vettä

Hullin yliopiston tutkijat kehittävät tohtori Ross Boylen johdolla vedenpuhdistusmenetelmää, joka saa voimansa yksinkertaisesti auringonvalosta ja ilmasta. Tällaiselle järjestelmälle on kysyntää alueilla, joilla tavanomaisia kemikaaleja ja sähköä käyttävät vedenpuhdistusmenetelmät eivät ole vaihtoehto.

Vedenpuhdistusjärjestelmässä porfyriinillä päällystetyillä lasihelmillä täytetyssä läpinäkyvässä putkessa vesi virtaa luonnonvalossa ja porfyriinin vaikutuksesta ilman hapesta muodostuu myrkyllistä muotoa, joka tappaa vedestä bakteerit ja parasiitit. Järjestelmän merkittävänä etuna on se, että siinä mikro-organismeille ei pääse syntymään resistenssiä. Vedenpuhdistuslaitteen tulee olla hyvin yksinkertainen, edullinen ja helposti siirrettävä ollakseen realistinen ja käytännöllinen vaihtoehto syrjäisille maaseutualueille. Vedenpuhdistuslaitteessa ei tarvita muita erikoisosia kuin porfyriinillä päällystetyt lasihelmet, jotka voidaan yksinkertaisimmillaan pakata jopa muoviseen juomapulloon. Helmien säilytys ei vaadi erityisjärjestelyitä, pelkkä pimeä paikka riittää niiden säilytykseen.

Järjestelmässä ei synny muita sivutuotteita kuin käytetyt lasihelmet, jotka voidaan kierrättää tavallisena lasijätteenä tai päällystää uudelleen valoherkällä yhdisteellä. Steriili vesi on elintärkeää yhteisöille, joilla on rajoittunut pääsy terveydenhuollon palveluihin. Steriiliä vettä tuotetaan yleensä kemikaaleilla kuten vetyperoksidilla tai kloorilla, jotka ovat ongelmallisia kuljetuksensa tai myrkyllisyytensä puolesta. Vettä voidaan steriloida myös ultraviolettivalolla, mutta se vaatii taas sähköä. Muut järjestelmät, kuten suodatus, eivät ole välttämättä tarpeeksi tehokkaita.

Tohtori Boylen laiteessa yhdistyy olemassa olevat teknologiat ja Boyle toivookin että hän saa järjestelmän pystyyn laboratorioonsa muutamassa kuukaudessa. Järjestelmä optimoidaan kontrolloiduissa olosuhteissa bakteeriviljelmien avulla vedenvirtausnopeuden ja helmien eliniän määrittämiseksi. Kun Boylella on toimiva prototyyppi hän tekee kenttäkokeita Etelä-Afrikassa varmistaakseen, että laite on toimintakykyinen myös käytännön olosuhteissa.

Lähde: http://www2.hull.ac.uk/